Tietoa rodusta
Australianlabradoodle-rotua on kehitetty systemaattisesti 1990-luvulta alkaen. Rotu ei ole toistaiseksi FCI:n eikä Suomen kennelliiton tunnustama. Tästä syystä rodun kantakirjoja ei ole suljettu ja rotuunottoja voidaan edelleen tehdä, jotta geenipooli pystytään pitämään mahdollisimman laajana.
Australianlabradoodle-pennut rekisteröidään kansainvälisiin rotujärjestöihin, käytännössä Suomesta käsin useimmiten WALA:aan. Pentu kannattaa hankkia järjestöön kuuluvalta kasvattajalta; tällöin pennut rekisteröidään, pennun vanhemmille on tehty asiaankuuluvat terveystutkimukset ja kasvattaja on sitoutunut noudattamaan järjestön eettisiä sääntöjä.
Huom! Villakoiran ja labradorinnoutajan risteytys ei ole australianlabradoodle. Australianlabradoodlen taustalla on alkujaan viisi kantarotua ja sukupuussa jo useita sukupolvia australianlabradoodleja.
Kuten muillakin roduilla, myös australianlabradoodleilla esiintyy yksilökohtaisia eroavaisuuksia luonteen ja temperamentin suhteen. Useimmat australianlabradoodlet ovat kuitenkin aktiivisia, seurallisia, miellyttämishaluisia, kekseliäitä ja ihmisrakkaita. Australianlabradoodle on onnellinen perheessä, jossa se saa olla kaikessa menossa mukana.
Useimmat australianlabradoodlet harrastavat mielellään, ja sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi nosework, rallytoko, hoopers ja agility. Harrastaminen ei ole mitenkään välttämätöntä; yhtä lailla mielekästä puuhaa ovat metsäretket ja kaverikoirien kanssa leikkiminen.
Australianlabradoodlet ovat nopeita oppimaan ja koulutuksessa tulee käyttää vain positiiviseen vahvistamiseen perustuvia menetelmiä.
Australianlabradoodle on trimmattava rotu, jonka turkinhoitoon kuluu sekä aikaa että rahaa. Turkissa ei ole pohjavillaa eikä siitä irtoa karvaa. Turkin ei saa antaa takkuuntua, sillä takut ja huopaantuminen aiheuttavat iho-ongelmia ja jopa kipua koiralle. Työläin vaihe on pentukarvan vaihtuessa aikuisen koiran karvaan noin 7-18 kk iässä. On erittäin tärkeää totuttaa koira pennusta lähtien kaikkiin hoitotoimenpiteisiin.